perjantai 12. lokakuuta 2018

Miksi juoksen?

Minulta kysytään aina silloin tällöin, että miksi harrastan juoksua? Tai miksi juuri pitkät matkat, kuten puolimaraton ja maraton? Yritän tässä avata ajatuksiani näistä :)

Harrastan juoksua, koska siitä tulee ylipäätänsä hyvä olo.
Juoksulenkit ovat minulle omaa aikaa, sillä juoksen enimmikseen yksin. Työni on sosiaalista, ja pidän siitä sellaisenaan kuin se on, mutta tarvitsen myös olla välillä ihan itsekseni.

Lenkeillä tulee mietittyä päivän tapahtumia. Mietin myös perhettäni, ystäviäni, töitä ja kaikkea mitä sillä hetkellä mieleen tulee. Lenkkipoluilla on tullut itkettyä, sekä fiilisteltyä hyviä hetkiä. Jokainen treeni on kuin terapeutilla kävisi.
Kuuntelen aina lenkeillä musiikkia Spotifysta, ja esimerkiksi kovatempoinen musiikki auttaa vedoissa.

Vaikka pidän juoksusta paljon, niin silti aina ei huvittaisi lähteä lenkille. Silloin kun on tälläinen fiilis, yritän miettiä sitä hyvää oloa mikä on treenin jälkeen, tai sitä fiilistä, kun tavoite on saavutettu, ja olen päässyt esimerkiksi maratonilla maaliin. Maaliviivan ajattelu tsemppaa paljon :)

Innostuin puolimaratoneista vanhojen työkavereitteni innoittamana. Juoksin ensin yhden puolikkaan ja sitten toisen. Toisen puolikkaan jälkeen tuli haave, jos pystyisin juoksemaan koko matkan.

Olen harrastanut juoksua nyt noin viisi vuotta. Olen säästänyt tältä ajalta kaikki juoksunumerot ja mitalit, mitä olen saanut. Ne ovat muistoja niistä tapahtumista.

Puolimaratonissa ja maratonissa kiehtoo itsensä ylittäminen. Kaikissa juoksutapahtumissa missä olen ollut, on ollut hyvä, tsemppaava tunnelma. Ennen juoksua jännitetään miten se menee, ja jälkeenpäin kerrotaan miten meni. Tapahtumissa isona osana on ne ihmiset, oli ne juoksijoita tai järjestäjiä, sekä omat läheiset paikan päällä kannustamassa.

Tässä maisemakuvaa tämän päiväisestä lenkistäni. Ruska-aika on niin kaunista :)

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!
-Annika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti